Tervetuloa ruusumiehen kotisivulle

Tällä sivulla kerron elämästäni pienessä punaisessa mökissäni Hailuodon saarella ja pihallani kasvavista ruusuista.

Lähimmät yhteistyökumppanit

Joku toinen puhuisi ehkä perheestä, mutta perhesuhteet voivat olla kovin monimutkaisia ja minusta on parempi puhua niistä, joiden kanssa on tekemisissä päivittäin. Yhteistyökumppanit ovat niitä, joiden kanssa olet päättänyt tehdä jotakin yhdessä. Perhettä ovat myös ne sukulaiset, joita tapaa harvoin, mutta ovat kuitenkin samaa verta. Minun pihallani vierailee näitä kaikkia dementoituneista mummoista kylähulluihin ja kaikkea siltä väliltä.

Minun pihallani todennäköisimmin törmää otuksiin, jotka löydät yläpalkista osiosta lähimmät yhteistyökumppanit.

 

Jos kana ei muni tai ruusu ei kuki - on vika yleensä olosuhteissa ja hoidossa:)

Pihallani kasvaa noin 150 ruusupensasta ja noin 50 ruusua on lisäksi ruukuissa ja suurissa laatikoissa, jotka viettävät talvet kellarissa. Uusia ruusuja tulee jokavuosi lisää. Yksityiskohtaisia tietoja eri lajikkeista, lannoituksesta, leikkauksesta ja muusta hoidosta kirjoittelen tänne sitä mukaa kunhan kerkiän. Aina voi myös lähettää sähköpostia ja kysellä yksityiskohtaisemmin karmikael67@gmail.com

Taloni ja puutarhani sijaitsee keskellä Hailuodon saarta. Maa on pelkkää hiekkaa tuulisella ja karulla tontilla.

Lisätietoa Hailuodon olosuhteista ja saaresta itsestään löydät yläpalkista kohdasta Hailuoto.


Pensasruusuja

Tässä osiossa esittelen omia suosikkipensasruusujani. Valinnan perusteina olen pitänyt kestävyyttä täällä vyöhykkeellä 5 ja runsasta kukintaa, sekä tuoksua. Suosin omajuurisia ruusuja, enkä suojaa pensasruusuja talvisin mitenkään, paitsi aidalla rusakoilta.

Ruskela ruusu kuuluu tarhapimppinellaruusujen ryhmään. Ruskela on löytöruusu, jonka ruusututkija Aila Korhonen löysi 1990-luvun alussa. Korhonen arveli, että Ruskela olisi oikealta nimeltään Lady Hamilton. Ruskela aloittaa kukinnan keväästä riippuen ennen juhannusta. Kukinta kestää muutaman viikon riippuen lämpötilasta. Tämä ruusu viihtyy myös hyvin puolivarjossa ja kukkii silloin pitempään. Ruskela on varsin vaatimaton maaperän suhteen ja viihtyy paremmin laihassa, kuin liian ravinteikkaassa maassa ja kestää hyvin kuivuutta. Ruskelassa on erittäin hieno ja voimakaskin tuoksu, mikä täyttää pihan alkukesän tyyninä aamuina. Ruskela tekee jonkinverran juurivesoja, mikä helpottaa massaistutusten tekoa tästä ruususta.

Ruskela vielä lähikuvassa

Juhannusruusu. Tarhapimppinellaruusuihin kuuluva kestosuosikki suomalaisissa pihoissa. Juhannusruusun tuoksu kuuluu suomalaiseen kesään. Helppo ruusu, mutta kannattaa kokeilla eripaikoissa, sillä tämä ruusu voi kasvaa oikeassa paikassa tosi nopeasti suureksi ja komeaksi pensaaksi, mutta jossain paikkaa kituu pienenä ja heikkona. Jos maa on kovin ravinteita läpäisevä ja kuiva, niin puolivarjo on hyvä paikka tälle ruusulle. Kukinta myös kestää pitempään puolivarjossa.

Iloruusu on pihani voimakaskasvuisin ruusu. Erittäin kestävä ja kukkii ylenpalttisesti sekä saman, että edellisen vuoden versoilla, mikä tekee kukinnasta pitkän. Tuoksu on aika vaatimaton, mutta tämä ruusu vetää katseita puoleensa sadoilla kukillaan. Iloruusu on kotimainen jaloste, joka on kanadalaisen pilariruusu John Davisin ja Kempeleenkaunottaren risteytys.

John Cabot kuuluu kanadalaisiin puistoruusuihin. J.C. kukkii taukoamatta kokokesän ja rennon kasvutapansa ansiosta sitä voi käyttää myös köynnösruusuna. Eniten kukkia saa, kun antaa sen kaatuilla rennosti, kuten kuvassa. J.C. tykkää ravinteikkaasta mullasta ja hyötyy lisäkastelusta selvästi ainakin täällä kuivassa saaressa.

Guthbert Grant. Jo vuonna 1967 jalostettu kanadalainen matalahko pensasruusu, joka näyttää teehybridiruusulta. Suuret kerrotut tuoksuvat kukat. Tarvitsee hyvän mullan ja ravinteita.

Hansaruusu kuuluu tarhakurtturuusuihin. Erittäin kestävä ja voimakastuoksuinen roteva pensas.

Dart's Defender (Rosa Hansa x nitida) Keijunruusu kuuluu nukkekurtturuusuihin. Erittäin kestävä ja tiheä pensas. Kukkii muutaman viikon heinäkuussa. Hyvä tuoksu. Tekee runsaasti juurivesoja. Ei ole moksiskaan siirtelystä, sillä olen omaani siirtänyt neljä kertaa, kunnes löysin sille sopivimman paikan.

Louise Bugnet kuuluu tarhakurtturuusuihin. Erittäin kestävä, hyväntuoksuinen ja kukkii kokokesän. Viihtyy ravinteikkaassa maassa ja hyötyy lisäkastelusta. Erittäin terve ja kiitollinen kukkija. Helppo.

Therese Bugnet kuuluu tarhakurtturuusuihin, mutta on kasvutavaltaan sirompi, kuin Louise Bugnet. Erittäin miellyttävä tuoksu. Menestyy myös puolivarjossa ja kukkii kokokesän.

Wasagaming (R. rugosa x acicularis) x Gruss an Teplitz kuuluu tarhakurtturuusuihin, mutta siinä on bourbonruusuille tyypillinen kuppimainen kukka ja tuoksu. Yksi hienoimmista kukista muodon, värin ja tuoksun puolesta. Pyöreä kasvutapa. Roteva, mutta aika hidaskasvuinen.

Blanc Double de Coubert(R.rugosa x 'Sombreuil') kurtturuusun ja teehybridin risteytys. Erittäin kauniit kukat, vaikka pensas itsessään on hyvin kurtturuusumainen. Jotkut väittävät tätä araksi, mutta lumipeitteen alla on toistaiseksi pärjännyt.

Ritausma. Tarhakurtturuusuihin kuuluva latvialainen jaloste. Hieman nuokkuvat kukat. Mielyttävä tuoksu. Kukkii pitkin kesää välillä taukoja pitäen.


Vähän vaativampia hienohelmoja

Nämä seuraavat ruusut ovat kirjava sakki eri ryhmiin kuuluvia ruusuja, jotka eivät menestyisi maassa kasvaen tällä vyöhykkeellä ilman kunnollista suojausta. Rankat talvet veisivät näiltä kasvuvoimaa niin paljon, että kukinta alkaisi myöhään ja kasvi ei ehtisi valmistautua kunnolla talveen. Tämä yhtälö tekisi niistä entistäkin arempia. Näitä ruusuja kasvatan ruukuissa ja suurissa puulaatikoissa, jotka talvehtivat kellarissa. Monet näistä menestyisivät etelä-Suomessa myös ulkona.

Olivia rose (Austin) Olivia on aivan uusimpia tulokkaita minun kokoelmaan. Tässä ruusussa on kaikki kohdallaan. Vasta pari vuotta markkinoilla ollut jaloste saa kehuja ympäri maailmaa. Kesäyön hämärässä tämä on vaikuttava kokemus kaikeilla aisteilla. Kukkii taukoamatta kokokesän.

Munstead Wood (Austin) Tämä ruusu on matkustanut mukanani yli 10 vuotta ruukussa useammankin muuton. Mieletön tuoksu ja suuret tummat kukat ovat yleensä ensimmäisenä kukassa vain muutaman viikon sen jälkeen kun ruukku on nostettu kellarista valoon. Laihaa ravinneliuosta jokaisella kastelukerralla saa tämän ruusun kukoistamaan. Austinruusut tarvitsevat paljon vettä, kun aurinko paistaa vuorokauden ympäri.

Velvet Fragrance. Tämä ruusu on suurikukkaisin ja voimakkaimmin tuoksuva ruusu, mitä minulla on. Sama juurakko on ollut minulla yli kymmenen vuotta ja kerran olen vaintanut sen uuteen ruukkuun. Alkukesän ensimmäiset kukat ovat jopa 15cm leveitä, korkeita ja erittäin voimakkaasti tuoksuvia ja kestäviä. Vaatii suojaisan paikan, sillä kukat ovat painavia. Yksi kukka maljakossa saa kokopirtin tuoksumaan ruusulle.

Schneewithen. Suuria valkoisia kukkia kokokesän. Vaatii jonkun verran tukea täällä tuulisessa saaressa. Kasvaa yhden kesän aikana korkeaksi noin 1,3m pensaaksi vaikka leikkaan sen joka syksy alas, että mahtuu kellariin talveksi.

Schneewithen

Ingrid Bergman. Jaloruusu, joka hyötyy ruukussa kasvatuksesta selvästi näillä leveyksillä. Vaatii lisäravinteita ja säännöllistä kastelua, mutta kukkii sitten sitäkin runsaammin kokokesän. Ruukku kannattaa kaivaa maahan, jotta juuret pysyvät viileämpinä ja kosteampina kuumina kesinä. Helppo ja varma jaloruusu ruukkuun tai laatikkoon.

Isabella Rosselini. Äitinsä Ingrid Bergmannin kaltainen, mutta suuremmat ja hehkuvanpunaiset kukat.

Mikälie keltainen ruusu. Tämä tuli minulle vahingossa, kuun luulin ostavani Dame du Coer ruusun. En välitä erityisesti keltaisista ruusuista, mutta tästä ei voi olla tykkäämättä. Terve, ei mustalaikkua ja valtavat kerrotut kukat, jotka näkyvät kauas.

Sama keltainen "mikälie"


Yleisiä hoitosuosituksia

Ruusujen hoitaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Mikäli olet valinnut oikean ruusun oikeaan paikkaan, niin yleisesti ottaen ruusut pärjäävät hyvin vähäisellä hoidolla. Toisaalta hiukan haastavammat yksilöt tuovat myös onnistumisen riemua, kun oppii hoitamaan jotain vaikeampaa tapausta oikein. Harvoin, jos koskaan vika on ruusussa. Yleisin virhe on väärä ruusu väärässä paikassa, liikaa tai liian vähän ravinteita tai huonolaatuinen kastelu.

Kaikkea pystyy kuitenkin parantamaan. Maaperää voi parantaa, valomäärää ja lämpöä voi lisätä tai vähentää ja oikeanlaista kosteutta kullekin pensaalle. Lisäkastelun tarve on riippuvainen monesta tekijästä. Erittäin läpäisevä hiekkamaa, kuten täällä saaressa vaatii monelle ruusulle lisäkasteluntarvetta, mutta on paljon ruusuja, jotka viihtyvät melkein pelkässä hiekassa, eivätkä kaipaa ravinteita juuri lainkaan.

Minulla on sellainen periaate, että annan kullekin ruusulle parivuotta aikaa voittaa minut puolelleen. Kaikki sellaiset ruusut, jotka vaativat jotain ylimääräistä hoitoa istutan ruukkuihin ja talvetan kellarissa. Pensasruusuja lannoitan reilusti istutuksen yhteydessä ja kaksi ensimmäistä vuotta. Kun juuret ovat päässeet routarajan alapuolelle lisään vain kompostimultaa juurille. Paljon tärkeämpää on, että ruusu ei joudu kilpailemaan juuriston ympärillä kasvavien rikkaruohojen kanssa. Rikkaruohoja voi estää kasvamasta monin keinoin. Itse suosin vettäläpäisevää rakennustyömailla käytettävää suojakangasta ja hakekatetta. 

Tarkempia ohjeita löydät valikosta kohdasta ruusujenhoito.

 

 

Minä olen tekstikappale. Kirjoita tähän mitä haluat.Voit kertoa tässä vaikkapa hieman itsestäsi tai sivujesi tarkoituksesta.
Minä olen tekstikappale. Kirjoita tähän mitä haluat.Voit kertoa tässä vaikkapa hieman itsestäsi tai sivujesi tarkoituksesta.